28.1.2000

Kokkolan käräjäoikeuden tuomio 26.9.1997

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli yhdessä B:n ja C:n kanssa ryhtynyt toimiin X Oy:n perustamiseksi ja että A oli ostanut T:mi Y:n liiketoiminnan perustettavan yhtiön lukuun. X Oy:n perustaminen oli kuitenkin myöhemmin rauennut. Lääninhallituksen sittemmin tekemässä tarkastuksessa oli todettu, että T:mi Y:n tiloissa oli liiketoiminnan kaupan jälkeen anniskeltu alkoholijuomia ilman voimassaolevaa lupaa.

Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että alkoholijuomien luvaton myynti oli tapahtunut A:n, B:n ja C:n tieten ja, että A X Oy:n perustajajäsenenä ja osakkeenomistajana oli yhdessä B:n ja C:n kanssa vastuussa yhtiön nimissä harjoitetun toiminnan lainmukaisuudesta. A:n vastuuta harkittaessa oli otettava huomioon myös, että hän oli tosiasiallisesti ollut koko ajan mukana toiminnassa ja toiminut myös rahoittajana ja aloitteentekijänä yritystoimintaa käynnistettäessä. A oli tosiasiallisen asemansa, toimintansa ja koulutuksensa perusteella ollut vastuussa anniskeluluvan hankkimisesta.

Mitä tuli menettämisseuraamuksiin, käräjäoikeus arvioi luvattomasti myydyn alkoholijuoman arvoksi 310 937 markkaa ja rikoksen tuottamaksi taloudelliseksi hyödyksi A:n osalta 15 500 markkaa sekä totesi, ettei arvon menettämisseuraamus ollut oikeudelliselta luonteeltaan rangaistus ja ettei sen määrääminen edellyttänyt, että rikoksentekijä todella tuomittaisiin rangaistukseen.

Sen vuoksi ja kun A oli ennen oikeudenkäyntiä kuollut, käräjäoikeus, samalla kun se on tuominnut B:n ja C:n rangaistukseen alkoholipitoisen aineen välittämisestä, on alkoholilain 94 ja 95 §:n sekä rikoslain 2 luvun 16 §:n sekä 8 luvun 15 §:n nojalla velvoittanut A:n kuolinpesän suorittamaan valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 15 500 markkaa sekä luvattomasti myydyn alkoholin arvona yhteisvastuullisesti B:n kanssa 310 937 markkaa, mihin määrään C:n tuli yhteisvastuullisesti A:n kuolinpesän ja B:n kanssa osallistua 211 437 markalla.

Vaasan hovioikeuden tuomio 13.8.1998

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A:n kuolinpesä saattoi asian, lausui selvitetyksi, että kyseistä liiketoimintaa oli harjoitettu perustettavan yhtiön eli X Oy:n nimissä.

A oli selvityksen mukaan ollut yhtiön liiketoiminnan alullepanija. A oli henkilökohtaisilla toimillaan mahdollistanut liiketoiminnan aloittamisen ja sijoittanut rahavarojaan liiketoimintaan. A oli ostanut T:mi Y:n koko liiketoiminnan perustettavan yhtiön lukuun. Yhtiö oli vuokrannut liiketoiminnassaan käyttämänsä tilat A:lta. Yhtiön liiketoiminnasta saadut tulot oli ohjattu yhtiön nimissä olevalle pankkitilille, johon A:lla oli tilinkäyttöoikeus. Nämä seikat yhdessä yhtiön perustajajäsenyyden ja huomattavan osakkeiden omistuksen kanssa osoittivat, että myös A oli tosiasiallisesti ollut mukana yhtiön nimissä harjoitetussa liiketoiminnassa.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tulkinnan arvokonfiskaation luonteesta ja katsoi kuten käräjäoikeuskin, että arvokonfiskaatio voidaan kohdistaa myös rikoksentekijän kuolinpesään. Perukirjan mukaan kuolinpesän säästö oli huomattava. A:lta ei jäänyt rintaperillisiä. Hovioikeus katsoi sen vuoksi, ettei laittomasti myydyn alkoholijuoman arvon ja saadun hyödyn tuomitseminen kuolinpesän varoista ollut ilmeisesti kohtuutonta.

Sanotuilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Perustelut

Alkoholilain (26.7.1968/459) 95 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan menetetyksi on tuomittava muun muassa luvattomasti myyty tai muutoin korvausta tai hyvitystä vastaan luovutettu taikka luvattomasti välitetty alkoholijuoma. Saman pykälän 4 momentin mukaan, milloin rikoksentekijä on hukannut tai hävittänyt sanotun alkoholijuoman tai jos se on arvoaan vastaavasta vastikkeesta luovutettu toiselle, on omaisuuden asemesta sen arvo tuomittava menetetyksi.

Rikoslain 8 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijän tai muun menettämisseuraamuksesta vastuussa olevan henkilön kuoltua seuraamus on tuomittava kuolinpesän varoista, ellei menetetyksi tuomitseminen ilmeisesti ole kohtuutonta.

Mainittua rikoslain säännöstä on perusteltua soveltaa myös sellaisiin menettämisseuraamuksiin, joista säädetään muissa laeissa. Sanotusta lainkohdasta tai sen esitöistä (HE 130/1972 vp) ei ilmene, että sitä ei olisi tarkoitus soveltaa myös omaisuuden arvon menetetyksi tuomitsemisen yhteydessä. Omaisuuden arvon menetetyksi tuomitseminen on toissijainen seuraamus suhteessa itse esineen menetetyksi tuomitsemiseen. Arvon menetysseuraamusta on yleensä perusteltua käyttää kaikissa niissä tilanteissa, joissa esineen menetetyksi tuomitseminen olisi ollut mahdollista, jos se olisi ollut tallella. Sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että luvattomasti myydyn alkoholijuoman arvon menettämistä koskeva seuraamus on A:n kuoltua kohdistettava hänen kuolinpesäänsä.

Rikoslain 8 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan menettämisseuraamusta ei kuitenkaan ole tuomittava kuolinpesän varoista, jos se ilmeisesti olisi kohtuutonta. Kun menettämisseuraamuksen tuomitsematta jättämistä ei ole tällä perusteella säädetty mahdolliseksi itse tekijöiden kohdalla, voidaan siitä päätellä, että ilmeisellä kohtuuttomuudella tarkoitetaan joitakin kuolinpesään liittyviä erityisiä olosuhteita. Hovioikeuden mainitsema A:n kuolinpesän huomattava säästö ja se huomioon ottaen, ettei kuolinpesä ole tuonut esiin sanotunlaisia olosuhteita, Korkein oikeus katsoo, kuten hovioikeuskin, ettei luvattomasti myydyn alkoholijuoman arvon menetetyksi tuomitseminen kuolinpesän varoista ilmeisesti ole kohtuutonta.

Muutoin Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut, jotka koskevat kuolinpesän vastuuta menettämisseuraamuksesta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.